tuoda ajatukseni tänne, kun päässäni niistä muodostuu aivan uskomattoman suuria ja ehkä vääristyneitäkin. Ensiksikin, olisi päästävä eroon sellaisesta ajattelutavasta, jossa vakuutan itselleni, ettei siitä mitään tule kuitenkaan. Vertaan itseäni niihin, jotka lukevat enemmän kuin minä. Haluaisin painottaa, että kun luen, vaikka luen vähän, luen tarkkaan ja yksityiskohtaisesti, pyrkien hahmottamaan kokonaisuutta. Eli laatu korvaa määrän. Ehkä minä en pysty lukemaan paljon ja usein. Eihän se tarkoita, että mahdollisuus päästä kauppakorkeaan olisi huonompi kuin jonkun toisen. Ihmiset ovat erilaisia, niin minäkin. Pääasia keskittyä siihen mitä itse tekee ja mikä tuntuu itseltä parhaimmalta.

Ajankäyttö on ogelma. Toisinaan ajattelen että aikaa on vaikka kuinka ja jää vielä ylikin. Ja toisaalta taas, miten kerkiän sisäistämään kaiken tiedon määrän? ja pienimuotoinen paniikki perään. Lukusuunnitelmista ei tule mitään kun unirytmi on sekaisin. Ja kun vihdoin herään aikaisin, ei lukemisesta tule mitään. Jos taas luen "kun tuntuu siltä" tyylillä, ei luvusta tule taaskaan mitään, koska silloin luen tosi harvoin ja vähän aikaa kerrallaan. Kultaisen keskitien löytäminen olisi avain.

Ajankäytön ogelmaan liitän vielä velvollisuudet, jotka on hoidettava: käy kaupassa, tee ruokaa, syö, pese astiat, pese pyykit, käy ulkona, nuku, imuroi jne. Ja kun kaikki on tehty niin silloin on joko liian täynnä juuri syötyä ruokaa tai liian väsynyt pienestä kävelylenkistä tai jotain muuta. Tekosyitä tietysti suurin osa, mutta tärkeintä on motivaatio. Juuri silloin kun olisi "täydellinen aika" silloin motivaatio on nollassa, tai pakkasen puolella.