perjantai, 27. maaliskuu 2009

epätoivo

Iski eilen epätoivo, liian paljon sisäistettävää ja aivan liian vähän aikaa. Suurin ongelma on ajankäyttö. En pysty lukemaan tuhatta tuntia päivässä. Ajattelin, ettei tästä mitään tule. Päädyin kuitenkin ajattelemaan että yritän kaikesta huolimatta. Tiedän, että minussa on sisua, olisi aika ottaa se käyttöön. Menetin (olen menettänyt) toivottavasti hetkellisesti, uskon itseeni.

torstai, 26. maaliskuu 2009

Henkilöstöjohtaminen

Käytin kirjan neljännen luvun läpikäymiseen ja muistiinpanojen tekemiseen yli kolme tuntia. Sen alku varsinkin, jossa käydään läpi henkilöstöjohtamisen käsitettä, on todella sekava tai minun ainakin on vaikea muodostaa eheää kokonaisuutta henkilöstöjohtamisesta. Ehkä pikkuhiljaa asiat aukenevat. Tuntui vain kovalta urakalta, että sai edes jonkinlaisen kuvan. Haasteet ja niiden läpikäyminen oli jo verrattain helpompaa ja asiat oli esitetty selkeästi ja ymmärrettävästi.

sunnuntai, 22. maaliskuu 2009

Heikkoudet ja vahvuudet

Vahvuudet:

  • kokonaisvaltainen hahmottaminen
  • silmitön halu kauppakorkeaan 
  • usko itseensä on korkea (toisinaan)

Heikkoudet:

  • laiskuus ts. itsekurin puuttuminen
  • pikkuasiaan takertuminen
  • usko itseensä on heikko (toisinaan)
  • itseruoskinta

Pyrin hahmottamaan kokonaisuuksia ulkoaoppimisen sijaan ja se on listattu vahvuudeksi, kuitenkin jos eteeni sattuu pieni asia, jota en saa sovitettua muodostamaani kokonaisuuteen, en pääse siitä yli enkä ympäri. Sanon itselleni, että mietitään ensi kerralla, seuraavaksi kun käyn tätä samaa asiaa läpi, yleensä ne aukeavat kun välimatkaa on ollut jonkin aikaa ko. asiaan. Mutta ei, ei se käy. On ymmärrettävä se asia nyt tai en saa rauhaa. Itsensä armahtaminen, joka on listattu heikkoudeksi: itseruoskinta, on vaikeaa jopa mahdotonta. Sitä pitäisi harjoittaa, ottaa vaikka aikalisä itsensä kanssa tai sen pikkuasian kanssa joka tökkii.

Viime syksynä puri kärpänen, jossa luki "kauppakorkeakouluun 2009". Meidän perhe tai suku ei ole akateemista ollenkaan ja ehkä siksi olen oppinut ajattelemaan että yliopistot ja korkeakoulut ovat "yli-ihmisille" vaikka minäkin olen "yli"oppilas, ei se kuitenkaan merkitse mitään, koska ylioppilaspaperit ovat huonot, vaikka sinänsä pärjäsin hyvin lukiossa. Silloin en osannut tai edes ymmärtänyt hahmottaa kokonaisuuksia. Olen oppinut viime vuosien aikana ymmärtämään ja hahmottamaan holistisempaa kuvaa ympäröivästä maailmasta ja sen asioista. Ja jo se että ymmärtää että on holistinen ihminen, auttaa jo paljon. Kuitenkin halu hakea kauppakorkeaan tuli tavallaan "ulkoa" ja äityi silmittömäksi haluksi. Tässä sitä ollaan. Viiden pääsykoekirjan kanssa ja aivan ulalla toisinaan.

sunnuntai, 22. maaliskuu 2009

Ajattelin...

tuoda ajatukseni tänne, kun päässäni niistä muodostuu aivan uskomattoman suuria ja ehkä vääristyneitäkin. Ensiksikin, olisi päästävä eroon sellaisesta ajattelutavasta, jossa vakuutan itselleni, ettei siitä mitään tule kuitenkaan. Vertaan itseäni niihin, jotka lukevat enemmän kuin minä. Haluaisin painottaa, että kun luen, vaikka luen vähän, luen tarkkaan ja yksityiskohtaisesti, pyrkien hahmottamaan kokonaisuutta. Eli laatu korvaa määrän. Ehkä minä en pysty lukemaan paljon ja usein. Eihän se tarkoita, että mahdollisuus päästä kauppakorkeaan olisi huonompi kuin jonkun toisen. Ihmiset ovat erilaisia, niin minäkin. Pääasia keskittyä siihen mitä itse tekee ja mikä tuntuu itseltä parhaimmalta.

Ajankäyttö on ogelma. Toisinaan ajattelen että aikaa on vaikka kuinka ja jää vielä ylikin. Ja toisaalta taas, miten kerkiän sisäistämään kaiken tiedon määrän? ja pienimuotoinen paniikki perään. Lukusuunnitelmista ei tule mitään kun unirytmi on sekaisin. Ja kun vihdoin herään aikaisin, ei lukemisesta tule mitään. Jos taas luen "kun tuntuu siltä" tyylillä, ei luvusta tule taaskaan mitään, koska silloin luen tosi harvoin ja vähän aikaa kerrallaan. Kultaisen keskitien löytäminen olisi avain.

Ajankäytön ogelmaan liitän vielä velvollisuudet, jotka on hoidettava: käy kaupassa, tee ruokaa, syö, pese astiat, pese pyykit, käy ulkona, nuku, imuroi jne. Ja kun kaikki on tehty niin silloin on joko liian täynnä juuri syötyä ruokaa tai liian väsynyt pienestä kävelylenkistä tai jotain muuta. Tekosyitä tietysti suurin osa, mutta tärkeintä on motivaatio. Juuri silloin kun olisi "täydellinen aika" silloin motivaatio on nollassa, tai pakkasen puolella.